FEW WORDS




Viime vuoden lopulla huomasin kuinka päiväni alkoivat käydä ahtaiksi. Päivätyö, blogi, nettikauppa, kirja projektit, perhe jne. Ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle hommaa. Päätin että jostain on otettava aikaa enemmän perheelle ja itselle.  Laitoin ensin kaupan tauolle,  hidastin blogi päivityksiä, annoin arki-illat perheelle ja viikonloput kirjalle. Pikkuhiljaa oma pääkoppa jaksoi ja  muistin taas joitakin ihan perusasioita kuten suihkussa käynnin, lasten hampaiden pesun, kotiavaimet ja puhelimen. Mieleni kirkastui ja jaksaminen parani myös huomattavasti kun sain lääkityksen kilpirauhasenvajaatoimintaan. Sen jälkeen vasta tajusin kuinka pihalla olin viime kuukaudet ollut. Äkäpussi oli kesytetty, tai no ainakin melkein. Lopulta päädyin sulkemaan kauppani ja myymään varaston tyhjäksi. Kauhea hinku olisi ollut vielä tehdä ja kokeilla kaikkea mutta johonkin on vain vedettävä raja. Monet suunnitelmat jäi toteuttamatta, mutta joku toinen tekee ne varmasti. Jälkiviisaana huomaan kuinka helposti sitä kunnianhimoisena voi salakavalasti vetää itsensä äärirajoille ja loppuun. Siihen kaikkeen tekemiseen ja hössötykseen kun voi jäädä helposti koukkuun aivan kuin huumeeseen. Onnekseni olen kuitenkin jalat maassa tyyppiä joka ei stressaannu herkästi ja tiedän että jos stressirajani ylittyy, niin sitten kannattaa hidastaa jo lujaa. Matka ei silti ole vielä ohi. Seuraava askel olen minä itse. Otan itseäni niskasta kiinni ja lähden mm. liikkumaan. ( niin kuin 90% naisista tähän aikaan vuodesta) Tarkoituksena tietenkin vain saada ne vanhat farkut jalkaan jotka jäivät pieniksi tämän kaiken "suorittamisen" aikana. Ja miksi kerron tämän kaiken täällä; pinnallisessa sisustusblogissani? No koska tiedän että teitä samojen asioiden kanssa painivia on siellä iso liuta. Suorittajia. Ei osata sanoa ei ennen kuin on liian myöhäistä. Pitää olla niin hiton luova ja nokkela kokoajan.  Toinen suorittaa kotona, toinen töissä kolmas lenkkipolulla ja kuntosalilla. Muistakaa siis: Minun ei tarvitse tehdä kaikkea! Pystyä kaikkeen!  Se on niin hiton vaikeaa huomata milloin liika on liikaa. Olen joutunut toteamaan kantapään kautta, että kun mutsi voi hyvin niin lapsetkin voivat paremmin. Toisin sanoen se ei voi olla  kovin väärin jos joskus haluaa keskittyä ihan vain omaan napaansa. Kunhan ei jää siihenkin koukkuun. Ja toiseksi meikäläinen on ainakin niin korviaan myöten kyllästynyt omaan väsyneeseen itis kotiäiti lookkinsa.  Ja siihen kun saan vartijoista  seuraa kauppakeskuksessa vain sen takia että näytän väsyneeltä pulimummolta. Tuskin ne nimittäin ainakaan iskeä yrittävät.  Pointti hävisi varmaan jo ekalla rivillä, mutta summa summarum. Pysähtykää tai ainakin hidastakaa, sillä mihinkään ei ole kiire.

Late last year, I noticed how my days started to get too heavy. Dayjob, blog, shop, book projects, family etc. I noticed that I need more time for my family and for myself. First I desided to put my shop on a break,  less blog updates, weekday evenings for my family and weekends for book. Little by little I started to remeber to do some very basic things such as showering, tooth brushing, home keys,  anwsering to emails or paying bills. Everything seemed to be just too much for me at the moment. After taking a break from many things my mind became clear and well-being. It also improved significantly when I got medication for my hypothyroidism. After that I finally realized how lost I had been last few months and that I am not really crazy.  I finally decided to close up my shop and sell the inventory blank. I had terrible whooping to do and try everything, but you have to draw line somewhere. Many of the plans were not implemented, but someone else will make them for sure. In hindsight, I realize how easily people pull themselves to the limit and end. You can be easily get hooked to all that blogging ect. It is like a drug. Luckily for me, however, I am down to earth type who doesnt easily stress, and I know that if my stressline is exceeded then I have to  slow down and fast. So I did. But this travel is still not over yet. Now I have more quality time with my family and you can really see it from how the kids behave, but the next step is me myself. I'll have to pull myself together and start to move. (As 90% of women at this time of year) I want to get those old jeans to fit me, and thus look a bit (A LOT) hotter. I have almost in the past been able to do the trick, but it has always failed. And why would I tell all this right here; superficial interiorblog? Well, because I know that you are wrestling with the same issues there. Do not know when or how to say No before it's too late. We have to be so damn clever and creative all the time. So remember: I do not have to do it all! This is something I´ll keep saying to me time to time. Is it so wrong if you want to focus on yourself once in a while? Well, no as long as you don´t get hooked on that too. I think there is that thin line in everything.

Pictures:Riikka Kantinkoski for Month of Sundays SS13

36 kommenttia:

  1. Kiva ku oot taas takasin omana iloisena ittenäs. <3 Olikin jo ikävä. -M-

    VastaaPoista
  2. Hyviä sanoja joihin voi helposti samaistua <3

    VastaaPoista
  3. Hyvä Riikka! Ihana kirjoitus. Kyllä sitä sivustaseuraajanakin hengästyy toisten suorittamisen tahdista. Sustakin oon miettinyt monta kertaa, että miten hitossa se ehtii tehdä ton kaiken :D (ja parista muustakin bloggarista)

    Mutta mahtavaa että suunta on parempaan. Mulla ei ylisuorittamisen ongelmaa oo koskaan ollu, koska olen perusluonteeltani sellanen "ei mistään nautiskelija". Eli tykkään välillä vaan olla ja tuijotella seinään.

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus! Olen samojen asioiden kanssa paininut.

    VastaaPoista
  5. Ihana kun sanot ääneen asioita joita moni pyörittelee päänsä sisällä. Kiitos!

    VastaaPoista
  6. wow, love it!
    http://marierodkjersfotoblog.blogspot.dk

    VastaaPoista
  7. Aivan loistava kirjoitus! Tärkeästä asiasta kirjoitit! Hienoa, että olet ajatellut asioita ja mietit itseäsi ja jaksamista jne. Niin ja sitten kun vajaatoiminnan lääkitys on saatu juuri oikealle tasolle, niin sillä on tosiaankin vaikutusta :)

    VastaaPoista
  8. Viisaita sanoja. Olisi hyvä opetella hidastamaan, jo ennen kuin kroppa tai pää pakottaa. Jo hyvissä ajoin ennen vatsahaavaa tai burn-outia.

    VastaaPoista
  9. Niin totta taas tämäkin teksti. Äidiksi tulon myötä itse on joutunut opettelemaan aika paljon juuri tätä, että kaikkeen ei tarvitse pystyä ja riittää. Silti voi olla hyvä ihminen ja äiti, vaikka ei oliskaan tuhat rautaa tulessa koko ajan. Aina ei tarvitse jaksaa ja joskus voi keskittyä vaan siihen omaan napaan. Intoa liikkumiseen ja ihanaa kevättä!

    Ihana blogi sinulla muuten! :)

    VastaaPoista
  10. Ja loppupeleissä hyvin pienet asiat on tärkeitä, oikeasti tärkeitä. Lapsille erityisesti äidit jotka eivät hoe "kohta, odota mä ensin..." :)

    VastaaPoista
  11. Yeah, totta joka sana. Itsekin painiskelen jatkuvasti tuon kanssa - kuinka paljon on liikaa ja mikä on tarpeeksi. Ei mitäänkin on välillä tarpeeksi. Sen kun muistaisi. Älä nyt tätä blogia vain herran tähden sitten lopeta! Kylllä täällä seuraillaan vaikkei päivitystahti niin tiivis olisikaan. Mukavaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
  12. so true!! i have to keep reminding myself of the same thing...always look after yourself (and your soul) first - everything else will come easily afterwards. :)

    VastaaPoista
  13. Itsensä tutkistelun taito on jalo. Suosittelen erityisellä lämmöllä pilatesta liikuntaharrastuksena; se kehittää kehon tärkeitä tukilihaksia, ja tunnin aikana saa rentouduttua aivan eri tavalla kuin kotona rauhoittuessa. Vaikka liikkeitä tehdessä täytyy keskittyä, mieli tuntuu huomattavasti kirkkaammalta ja ajattelu selkeämmältä harjoituksen jälkeen. Kaikkea hyvää sulle, blogisi on edelleen huippu, tahdista viis! :)

    VastaaPoista
  14. Kiitos mahtavasta postauksesta. <3
    Ja ihanaa, että pysähdyit, mutta tulit takas. :)
    Olet reipas!

    VastaaPoista
  15. Mieletön kirjoitus <3
    Tuon hidastamisen jalon taidon kun oppisi ja oppisi sanomaan sen ei-sanan ja ajattelemaan enemmän itseään. Ehkä jonain päivänä...

    VastaaPoista
  16. Hieno kirjoitus ja juuri näin pitää toimia, jos huomaa paahtavansa satalasissa koko ajan. Tsemppiä kuntoiluun ja itsesi kuosiin saamiseen.

    VastaaPoista
  17. Tuntuu hyvältä lukea tätä. Samat asiat voivat joskus pelastaa ja haavoittaa. Sama juttu voi viedä tai tuoda lapsille paremman äidin. Kaikki kaunis ei aina ole hyväksi, ja moni mikä näyttää hurjalta intensiivisyydessään voi olla välttämätöntä. Olet rohkea.

    VastaaPoista
  18. Lovely. Honest. Brave. Thank you. Smile :)

    VastaaPoista
  19. Tsemppiä vajaatoiminnan kanssa elämiseen. Sain aikanaan kerjättyä yksityislääkäriltä kokeilulääkityksen, tk:sta oli tuomittu luulosairaaksi. Kolmisen vuotta olen nyt syönyt lääkkeitä ja etsitty sopivaa tasapainoa, raskaus välissä sekoitti kuviota. Kerkesin tosin sumeitten vuosien aikana hukata ihmisiä paljon, nyt opettelen taas uudelleen ihmisten kanssa olemista.

    VastaaPoista
  20. I totally recognize what you write. Especially how changes for the better is shown on the kids. I wish more people could notice this, and yes, it is an everyday struggle because there is so much fun and creative things to do! :)

    VastaaPoista
  21. Wonderful posting! Thanks for reminding us all and sharing your thoughts, just right on this interiorblog! It is like you said, so easy to get hooked on all these thousands of social media nowadays, to just keep going and not pause until it is too late. Hugs, you will make it!

    VastaaPoista
  22. Juuri niin :) Aivan todella tärkeetä tekstiä. Itsekin taipuvainen kuvittelemaan et pitäs tehä tuo ja tuo ja vielä tuokin:/ Osa naisista kait on tällasia ja varmasti miehistäkin. Hehe, saman päätöksen oon muuten tehnyt kuntoni kohentamisesta ;) Hali ja terkut! Oot upee <3

    VastaaPoista
  23. Kunnianhimo on hienoa mutta oma terveys ja perhe vielä arvokkaampaa. Kun terveys alkaa reistailemaan - ei ole kivaa. Ota iisisti ja hoida itseäsi superriikka.

    VastaaPoista
  24. Kaikkea hyvää sinulle! Voin luvata, että ymmärsin tekstistäsi jokaisen sanan ja lauseen merkityksen. Liittyen niin kilpirauhasen vajaatoimintaan kuin siihen ylisuorittamiseen mitä on liikkeellä...
    Itselläkin kilpparin vajaatoimintaa aletaan lääkitsemään, olen ollut aivan super väsynyt vuosia ja luullut itseäni vain laiskaksi :( Mitään en ole saanut esimerkiksi sisustamisessa aikaiseksi vaikka olisin halunnut. Ja siihenhän upeiden blogien lukeminen on ollut myrkkyä - se on syöstänyt itseä entistä enemmän monttuun :( Toivottavasti saat lääkitykseen tasapainon, ja muuten, itse asiassa se ei ole edes lääke!! se on hormoni, joka kuuluu jok´ikisen ihmisen elimistöön - terveillä kilpirauhasilla varustetuilla ihmisillä kilpirauhanen tuottaa sen hormonin itsestään ja ei-terveellä kilpirauhasilla varustetuilla ihmisillä se hormoni tarttee napata purkista.
    Aurinkoista kevättä sinulle ja perheellesi ja kauniille kodillesi!

    VastaaPoista
  25. Kudos! I really admire you for writing such an open and personal statement. I think both men & women feel a lot of pressure nowadays. To have a career, to have an active social life, to look healthy & good --- all at the same time. Add for women the thoughts of having a family one day & wanting to get the right career steps in place, or juggling family, work & rest of life at the same time already.

    I came to admire people who say "enough is enough" more than people who show off their "I have it all" posters.

    Thank you for being such a brilliant example. x Sibylle

    VastaaPoista
  26. you are an amazing woman, this is A FACT ^_^ BEST TO YOU and thank you so much for sharing your life with us ***

    VastaaPoista
  27. Ihana avoin ja rehellinen sinä! Kuinka tutulta tuo monen raudan tuleen tunkeminen kuulostaa. Voin hyvin samaistua kokemuksiisi. Kuinka sitä muistaisi että, Me olemme tärkeitä jo olemalla olemassa, ilman että yritetään Ihan Niin Paljon. Armoa itselle ja samalla armoa muille, sitä minä yritän itselleni hokea!

    Olet Rohkea!
    Valoisia päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  28. this is a touching post. thankyou for being so open and honest here. i know exactly where you are coming from and have been transitioning through some of these things myself. learning to take care of myself better too. all the best on your journey x

    VastaaPoista
  29. it's so strange.... it's like you have looked into my mind and written this post! wow i know where you're coming from - i'm slowly learning how to say no - at the age of 36!

    VastaaPoista
  30. Ihana blogi - kiitos siitä!

    Palautetta: voisitko jakaa tekstisi kappaleisiin, jotta lukeminen olisi helpompaa. Tuli ähky pitkästä pötköstä ;)

    -H

    VastaaPoista
  31. Hei, hieno kirjoitus, osui ja uppos joka sana! Kiitos upeasta blogista, täällä tykätään, vaikka postaisitkin harvaksemmin :)

    VastaaPoista